Kieroutunut kauneus

Hei kaikille ihanille lukijoille!

Ajattelin kirjoittaa aiheesta joka on itselleni ainakin erittäin pinnalla oleva ja suurta turhautumista aiheuttava. Nimittäin nykyajan kieroutuneet kauneusihanteet. En oikein tiedä mistä aloittaisin tämän asian puimisen.

Itse henkilökohtaisesti en voi ymmärtää nykypäivän kauneusihanteita, enkä todellakaan ole ainoa joka tätä asiaa miettii. Kuinka moni on sitä mieltä, että nykyajan kauneusihanteet ovat enemmänkin kuin kieroutuneet ? Nykypäivänän naisihanne on aivan jotain muuta mitä se oli esimerkiksi Marilyn Monroen aikana jolloin pieni pyöreys oli vain seksikästä. Mitä pyöreys nykyaikana sitten on ? Suurimmaksi osaksi iljettävää, vastenmielistä ja halveksuttavaa. Mistä tämä johtuu ? Omasta mielestäni se johtuu pitkälti siitä, että mediassa naisia yllytetään olemaan anorektisen laihoja malliohjelmien ja mainonnan takia. Onko ylenpalttinen laihuus ja luiden läpipaistavuus kaunista ? Jokainenhan voi olla siitä mitä mieltä haluaa, mutta itse en voi sietää anorektisen vartalon tavoittelua. 

Mielestäni jokaisen pitäisi saada olla sellainen kuin on, siitä huolimatta näyttääkö vaaka 85 kg vai 45 kg. Ulkokuori tai vaan lukema ei voi todellisuudessa määritellä sitä millainen ihminen on sisältä päin. 

Jokaisen tulisi saada olla sinä, siitä huolimatta mitä muut sinusta ajattelevat. Kukaan ei voi olla samanlainen kuin muut, vaan jokainen on ihana juuri sellaisena kuin on. Jokaisen tulisi olla hyväksytty ja rakastettu siitä huolimatta mitä vaaka näyttää tai mitä muut sinun upeasta vartalostasi ajattelevat. 

Itse olen saanut todella paljon painetta niskaan nykymaailman kauneusihanteiden takia. Minulta on vaadittu laihduttamista, vartalon kiinteyttämistä ja ylenpalttisen kuntoilun aloittamista. Ja vain sen takia, koska kaikki muutkin tavoittelevat sellaista ja luurangonlaiha vartalo on kauniimpi kuin kurvikas ja vartalostaan ylpeä oleva nainen. Itse voin myöntää tässä ihan julkisesti, että en itse ole todellakaan mikään Victorias Secret- malli enkä kyllä missään nimessä haluaisikaan. Olen aivan tarpeeksi tyytyväinen katsoessani peiliin, tuijottaessani puntarin numeroa, etten koe tarpeelliseksi alkaa tavoittelemaan nykypäivän kauneusihannetta. 

Uskaltakaa olla oma itsenne nykypäivän kieroutuneista kauneusihanteista huolimatta, olkaa ylpeitä itsestänne ja arvostakaa sitä millaisen ulkoisen ja sisäisen kauneuden omaatte! 

© Wehearit

Kevään tuloa

Heippa kaikille ihanille lukijoille!

Tuon äskeisen hieman surumielisemmän osittain iloisen postauksen jälkeen ajattelin tehdä tälläisen vähän enemmän iloa ja positiivisuutta tihkuvamman postauksen. Tosiaan en ole ihan kauheana kerennyt postailla, kun on tuo koeviikkokin tulossa ja siihen on pitäny päntätä ja valmistautua ihan hulluna. Osittain se johtuu myös siitä ettei vain ole ollut välineitä postaukseen, mutta nyt sain vihdoin ja viimein uuden läppärin, nimittäin Levono Z50! 

Läppäri on aivan huippu, jos niin voi parin päivän käyttökokemuksella sanoa ? :) Tässä on kaikki ominaisuudet mitä olen halunnut! Selkeä näppäimistö, tarpeeksi iso näyttö, suorituskapasiteetti aivan huipputasoa eikä ylikuumenemisesta ole merkin hiventäkään! 

Olen viime aikoina vain ihastellut noita loistavia ilmoja, mitä täällä Lapissa ei ikävä kyllä ole hetkeen näkynytkään! Aivan loistava auringon paiste, pilvetön taivas ja kestohanget. Voiko sitä enää viikonlopulta muuta toivoakkaan ? Toivotaan, pääsiäisen vapailla olisi yhtä hyvät ulkoilu tai kelkkailuilmat. 

Itsellä ainakin, niinkuin varmaan monella muullakin lukioilaisella alkaa tässä vaiheessa kuuta olemaan aikamoinen stressi tulevasta koeviikosta! Monet varmaan ajattelee, että koeviikko on ihan piece of cake muttei se sitä kyllä ole, itselle ainakaan. Oma koeviikko vaatii ainakin tosi paljon uurastusta, kyynelten ja hien vuodatusta, mutta on se sen arvoista kun pääsee kaikki kokeet läpi ja saa vaihtaa vapaalle kun alkaa ammattijakso. 

Lopussa muutama kuva uudesta koneesta, sekä ihanan (ainakin omasta mielestä) keväinen kuva! :) 

Vain sinä

Aloin taas miljoonannen kerran miettimään mun tunteita ja jopa päätin kirjoittaa niistä julkisesti tänne kaikkien luettavaksi. 

Rupesin tässä miettimään ihmisten syitä onnellisuuteen ja jatkuvaan positiiviseen elämänasenteeseen. Toisille se voi olla rakkaus, perhe tai ystävät ympärillä ? Minulle itselle se ei ole mitään noista, periaatteessa. Minun aiheeni onnellisuuteen on ihminen, joka on valehtelematta kiltein, epäitsekkäin ja loistavimman persoonan omistava. Kyseinen ihminen on ollut osa mun elämää viimeiset 10 kk ja yhtään noista kuukausista en vaihtaisi pois. Tämä ihminen... muutti elämäni suunnan ihan totaalisesti, elämänlaatuni ja joka ikisen päivän paremmaksi pelkällä olemassaolollaan. 

Hän sai minut uskomaan hyvään ja siihen, ettei elämä olekkaan niin mustavalkoista kuin olin sen kuvitellut olevan sattuneista syistä. Olen pitänyt itseäni totaalisena epäonnistujana asiassa kuin asiassa, mutta arvatkaapas mitä ?

Silloin kun en jaksanut itse enää uskoa itseeni, kyseinen ihminen seisoi rinnallani tukemassa minua siitä huolimatta vaikka oman uskoni olinkin menettänyt. Hän jatkoi uskomista tähän päivään asti ja uskoo yhä edelleen. 

Kyseinen ihminen omistaa maailman parhaimman luonteen, toista semmosta ei tule löytymään mistään. Tämä ihminen lukee minua kuin avointa kirjaa, ymmärtää jopa kieroutunutta huumorintajuani, sekä alati vaihtuvia mielialoja. Tämä ihminen rakastaa estoitta ja osaa myös näyttää sen ainakin miljoonalla erillä tavalla. Kyseisen ihmisen ajattelukin saa hymyn huulilleni. 

Tätä ihmistä en vaihtaisi mistään hinnasta! Tämä ihminen muutti kaiken pahan hyväksi ja on opettanut minulle todella paljon. Tätä ihmistä rakastan enemmän kuin kuu tähtiänsä. Tätä ihmistä en vain voi menettää, sillä silloin menettäisin parhaan ystäväni, paremman puoliskoni ja kaiken millä on minulle merkitystä. 

Ajattelin ettei mikään koskaan tee minua enää onnelliseksi, mutta sitten tulit sinä. Tämä kyseinen ihminen olet sinä.

Kaikkia jollain tavalla koskettava aihe

Ajattelin kirjoittaa itsekin viime aikoina paljon uutisoidusta aiheesta. Nimittäin koulukiusaamisesta. Ehkä joillakin on siitä omaa kokemusta kiusattavana, kiusaajana tai sivustaja katsojana.

Mielestäni kyseistä aihetta ei ehkä ole nostettu tarpeeksi pöydälle johtuen varmaan osittaisesta asian vähättelystä tai sitten vain välinpitämättömyydestä.  Omasta mielestäni kiusaaminen on joka ikisessä tilanteessa väärin, eikä kenenkään pitäisi joutua kiusattavan eikä kiusaajan rooliin. 

Onko yksikään kiusaaja koskaan miettinyt miltä kiusatusta tuntuu sen ulkoisen näkyvän pahan olon lisäksi? Ehkä jotkut ovat, toiset taas eivät välttämättä. Itse olen henkilökohtaisesti joutunut koulukiusaamisen uhriksi alakoulusta ihan lukion toiselle luokalle asti. Omat kokemukset kiusaamisesta on lähinnä vain sanallista esim. haukkumista ja muita ilkeitä sanoja, mutta koskaan se ei ole mennyt fyysiseksi. Minua haukuttiin lähinnä vaihtelevasta vaatetyylistä, koska en sattunut koskaan käyttämään mitään kaupan kalleimpia merkkivaatteita enkä kyllä käytä vieläkään. Joidenkin sitä on vain mahdottoman vaikea sietää. Minua on myös kiusattu ulkonäköni takia sillä tiedän itsekin etten todellakaan ole mikään Miss Universum- mallin ulkonäköä omaava tyttö. Olen ihan tavallinen siinä missä moni muukin ikäiseni tai vanhempi tyttö tai vaikka poikakin. Osa valitettavasti on joutunut kokemaan myös fyysistä kiusaamista esimerkiksi tönimistä, hakkaamista tai potkimista. Myös vahingonteko kiusattavan omaisuudelle on ilmeisesti yleistynyt. Pahimmassa tapauksessa kiusattu on ollu henkisesti niin huonostivoiva ja voimaton, että ainoa hänen mielestään hyvä, oikea ja ainoa ratkaisu on päättää oma elämä. Tämä johtuu varmaan pitkälti siitä ettei kukaan ole puuttunut kiusaamiseen tai ei ole vain yksinkertaisesti uskaltanut pyytää apau. Kenenkään ei pitäisi päätyä tuollaiseen ratkaisuun. 

Mietin monesti miksi kiusaajasta tulee kiusaaja? Siihen voi olla yllättävän monituisia syitä. Kiusaajalla voi olla henkilökohtaisia ongelmia itsensä kanssa, ongelmia perheessä tai sitten vain todella kova näyttämisen halu siinä miten iso ego hänellä on ja miten hän kykenee satuttamaan muita. Osa kiusaajista varmaan alkaa jossain vaiheessa kuitenkin katumaan tekoaan ja tajuaa tehneensä väärin. Siinä on viimeistään loistava paikka pyytää anteeksi.  Itse toivoisin todella mikäli tunnet piston sydämesäsi kiusaajana tai kiusattuna kenties myös sivustakatsojana niin tee asialle jotain. Puhu jollekkin luotettavalle aikuiselle, vanhemmille tai opettajille. Aina löytyy apua! Hae sitä ajoissa, älä liian myöhään. Ja sinä kiusaaja, mieti todella onko se kaikki kiusaaminen todella sen arvoista? Tuntuuko se hyvältä nähdä toinen itkemässä tai saada toiselle todella paha mieli rumilla sanoilla tai teoilla? 

Hiihtoloma fiiliksiä

                                      Hei kaikille!

Tämän blogin kirjoittamisen aloitus tuntuu ainakin tätä kirjoittaessa loistavalta idealta ja mielenkiintoiselta projektilta. Ajattelin näin ensimmäiseksi kirjoutukseksi kirjoittaa jotain mun omasta hiihtolomasta. 

Mullahan alkoi tosiaan hiihtoloma tarkalleen ottaen viikko sitten ja voin nyt jo sanoa, että tämä on ollut tähän mennessä mukavin hiihtoloma pitkään aikaan. Ei sillä, että olisin järkännyt itselle kamalasti ohjelmaa ja aktiviteettejä, mutta tuntui vain niin mukavalta päästä pois ns. "ison" kaupungin melusta tänne vähän pienempään kylään nimeltä Haapavesi. Joillekin tulee mieleen Haapavedestä ehkä melkein kaikialla tunnettu Justimus, mutta mulle itselle henkilökohtaisesti kyseinen paikka merkitsee mielenrauhaa ja rentoutumista. 

Kuulostaa varmaan lukijan korvaan kauhealta keski-ikäisen naisen blogikirjoutukselta!

En ole kyllä kauheana mitään erikoista lomalla puuhannut. Lähinnä vain viettänyt aikaa poikaystävän ja tämän perheen kanssa ihan vain kotona rentoutuessa (leffojen katselua, herkuttelua, shoppailua jne) !

Tänään me kuitenkin valokuvailtiin hyvällä säällä ja kaippa me muutama onnistunutkin kuva niiden illistelykuvien lisäksi saatiin. Vielä on muutama päivä lomaa jäljellä joten nauttikaapa ja tuossa vielä muutama otos tältä päivältä :)

 Kuvissa myös päivän valokuvaaja :)